Asymp. Sig. (2-tailed)什么意思 SPSS中的_百度知道
Asymp. Sig. (2-tailed)什么意思 SPSS中的
提问者采纳
Asymp. 是asympotic的缩写.是significance的缩写（也就是我们通常说的P值），常见于SPSS中的卡方检验等程序中，Sig。因此. (2-tailed)就是表示双侧近似P值. SigAsymp
提问者评价
谢谢，给您追加奖励！
其他类似问题
为您推荐：
sig的相关知识
等待您来回答
下载知道APP
随时随地咨询
出门在外也不愁关注今日：3 | 主题：172090
微信扫一扫
扫一扫，下载丁香园 App
即送15丁当
【求助】spss的卡方检验，asymp sig.和exact sig.应该选择哪个？
页码直达：
这个帖子发布于7年零229天前，其中的信息可能已发生改变或有所发展。
spss的卡方检验，输出的结果，asymp sig.和exact sig.应该选择哪个？卡方检验根据理论数选择不同的计算公式也有不同的asymp sig.，但是最后的exact sig.只有一个，为什么呢？我到底应该选择哪一个呢？2*2表格和R*C表格选择的结果有不同吗？
不知道邀请谁？试试他们
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
丁香园准中级站友
后者是精确概率法所得出的P值
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
那两个值不一样的时候，我到底应该选择那个好呢？2*2和R*C一样选择吗？还是2*2用最终看exact sig.,R*C根据具体的公式方法选择asymp.sig?谢谢
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
卡方检验的结果可看asymp sig确切概率的结果看exact sig.至于什么时候用卡方检验，什么时候用确切概率，要根据你的实际情况来判定
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
是不是可以这样认为，当个理论数均大于等于5，总数大于40的时候，看pearson chi-square的Asymp.sig.值，当当个理论数均大于1但小于5，总数大于40的时候，看continuity correction的Asymp.sig.值，当理论数小于1或是总数小于40的时候，用fisher's exact test看exact sig.的值，linear by linear association也看Asymp.sig.值。我这样理解对吗？
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
i think so
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
qitian200 是不是可以这样认为，当个理论数均大于等于5，总数大于40的时候，看pearson chi-square的Asymp.sig.值，当当个理论数均大于1但小于5，总数大于40的时候，看continuity correction的Asymp.sig.值，当理论数小于1或是总数小于40的时候，用fisher's exact test看exact sig.的值，linear by linear association也看Asymp.sig.值。我这样理解对吗？完全正确 就是这样子来选择的 具体选择那个就看用的什么方法了 统计就是看条件选择方法了 正确选择方法最重要！
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
是不是可以这样认为，当个理论数均大于等于5，总数大于40的时候，看pearson chi-square的Asymp.sig.值，当当个理论数均大于1但小于5，总数大于40的时候，看continuity correction的Asymp.sig.值，当理论数小于1或是总数小于40的时候，用fisher's exact test看exact sig.的值，linear by linear association也看Asymp.sig.值。我这样理解对吗？
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
晕，不是才回复了吗
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
呵呵，操作错误，不好意思啊
微信扫一扫
广告宣传推广
政治敏感、违法虚假信息
恶意灌水、重复发帖
违规侵权、站友争执
附件异常、链接失效
关于丁香园Asymp.Sig.(2-tailed)什么意思 SPSS中的
Asymp.是asympotic的缩写,Sig.是significance的缩写（也就是我们通常说的P值）.因此,Asymp.Sig.(2-tailed)就是表示双侧近似P值,常见于SPSS中的卡方检验等程序中.
为您推荐：
其他类似问题
扫描下载二维码asympotoic evaluation of integrationfrom COMPLEX VARIABLES
可言wan1339
渐近积分求值计算asympotoic evaluation of integrationCOMPLEX VARIABLES复变函数听起真复杂 复变函数真可怕
为您推荐：
其他类似问题
扫描下载二维码Juhlasymposio
*Monimutkainen
peto-saalissuhde: merikotka rajoittaa minkkikannan kasvua
FM P?lvi Salon v?it?skirja osoittaa
petojen pystyv?n rajoittamaan saalisel?intens? kantoja. Etenkin vieraspetojen
vaikutus on suuri, mik? selittyy todenn?k?isimmin sill?, ett? saalisel?imet
eiv?t osaa tarpeeksi hyvin varoa niille outoa petoa. Esimerkiksi
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva minkki aiheuttaa Saaristomeren ulkosaaristossa
suurta vahinkoa niin lintu-, myyr?- kuin sammakkokannoille. Pienikokoisena
minkki on kuitenkin my?s saalis itse??n kookkaammille pedoille. Tutkimus
osoittaakin, ett? merikotkan saalistusriski ulkosaaristossa n?ytt?? vaikuttavan
minkkien liikkumiseen saarelta toiselle, mik? voi siten hidastaa minkkikannan
kasvua. Niin sanottujen huippupetojen suosiminen voisi tarjota osittaisen
ratkaisun vieraspeto-ongelmaan.
Petojen ja saalisel?inten v?linen suhde on yksi ekologian
peruskysymyksist?. N?enn?isesti t?m? suhde on yksinkertainen (peto pyydyst?? ja
tappaa saalisel?imen), mutta todellisuudessa saalisel?imet voivat esimerkiksi
k?ytt?ytymisell??n v?hent?? saaliiksi joutumisen riski?, ja toisaalta pienemm?t
pedot saattavat joutua itse??n viel? kookkaampien petojen saaliiksi. FM P?lvi
Salon 19.9.2009 tarkastetussa v?it?skirjassa peto-saalissuhdetta on k?sitelty
sek? pedon ett? saaliin n?k?kulmasta ja useammassa mittakaavassa.
Pedot rajoittavat
saalisel?inkantoja
V?it?skirjassaan P?lvi Salo selvitti yli sadan ymp?ri
maailmaa tehdyn petopoistokokeen vaikutusta saalisel?imiin. Tutkimuksessa
verrattiin verrokkialueiden saalisel?inkantojen kehityst? alueisiin, joilta
pedot oli poistettu. Useimmissa tapauksissa petojen todettiin rajoittavan
saalisel?intens? kantoja, sill? petopoistoalueilla saaliskannat kasvoivat n.
1.6- kertaisiksi verrattuna alueisiin, joilla petoja ei poistettu. Samassa
tutkimuksessa selvitettiin my?s erilaisten koej?rjestelyihin liittyvien
tekij?iden vaikutusta kokeen tuloksiin, sek? julkaisujen saamaan tieteelliseen
huomioon vaikuttavia tekij?it?. Petomanipulaation tuloksiin vaikutti
ymm?rrett?v?sti eniten se, onnistuiko petotiheyden muuttaminen verrokkialueisiin
&verrattuna. Eniten huomiota ker?siv?t
tutkimukset, jotka ilmestyiv?t vaikutusvaltaisiksi mielletyiss? tieteellisiss?
lehdiss? ja joiden tulokset osoittivat petopoistolla olevan vaikutusta.
Vieraspedot ovat
vaarallisempia
Vieraspedoilla on huono maine, sill? ne ovat esimerkiksi
monilla valtamerten saalilla ajaneet useita nis?k?s- ja lintulajeja
sukupuuttoon. Toisaalta monet n?ist? tapahtumista on huonosti dokumentoitu, ja
sukupuuttoihin on voinut my?s vaikuttaa ihmisen aiheuttama elinymp?rist?jen
tuhoutuminen. V?it?skirjassa selvitettiin, ovatko vieraspetojen vaikutukset
saalisel?imiin todellakin suurempia kuin alkuper?ispetojen vaikutukset.
Tutkimuksessa vertailtiin petopoistokokeita, joissa poistettavat pedot olivat
joko vieraspetoja tai alkuper?isi? lajeja. Saalisel?inkannat kasvoivat
huomattavasti enemm?n vieraspetojen poiston j?lkeen kuin alkuper?ispetojen
poiston j?lkeen. Yhdess? muiden ymp?rist?muutosten, kuten esimerkiksi
elinymp?rist?jen h?vi?misen ja pirstoutumisen kanssa, vieraspedot saattavat
lis?t? uhanalaisten lajien sukupuuttoriski?.
Minkki on sek? peto
ett? saalis
Aiemmissa tutkimuksissa minkin on todettu vaikuttavan
haitallisesti Saaristomeren ulkosaariston lintu-, myyr?- kuin
sammakkoel?inkantoihin, ja osa vaikutuksista heijastuu my?s luotojen
kasvillisuuteen. Uusi tutkimus vahvisti k?sityst? minkin monipuolisesta
ruokavaliosta: p??osan kes?ravinnosta muodostivat kalat, seuraavaksi t?rkeimpi?
olivat linnut ja myyr?t. Sammakot eiv?t kuulu minkin p??ruokavalioon, mutta
minkin saalistuksella on silti vaikutusta: minkkialueella sammakkotiheydet ovat
suurimmat saarilla, joilla kasvillisuus antaa sammakoille suojaa.
Minkinpoistoalueella sammakoita on l?hes kolminkertainen m??r? minkkialueeseen
verrattuna.
Minkki on peto, mutta pienikokoisena se on my?s saalis
itse??n ko esimerkiksi ulkosaaristossa merikotkat
saalistavat minkkej?. T?m? saalistus voi vaikuttaa minkkien lukum??rin, mutta
oma vaikutuksensa on my?s sill?, miten minkit muuttavat k?yt?st??n
saalistusriskin alaisina. P?lvi Salon tutkimus radiol?hetinpannoilla merkityill?
minkeill? osoittikin, ett? ainakin naarasminkit v?ltt?v?t pitki? uintimatkoja
merikotkien saalistusriskin ollessa korkea. T?ll? voi olla my?nteisi?
vaikutuksia esim. lintukantoihin, jos minkkinaaraiden liikkumisen v?heneminen
johtaa niiden ravinnonsaannin heikkenemiseen ja sit? kautta minkkikannan
pienenemiseen.
http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=2&uid=
FM Karen Fey on v?it?skirjassaan tutkinut tulokaspeto
minkin vaikutusta Saaristomeren ulkosaariston pelto- ja mets?myyrien kantoihin.
Tutkimuksissa todettiin minkin saalistuksen v?hent?v?n myyrien tiheyksi? ja
laidunnuspainetta, jolloin saarten kasviyhteis?jen lajirikkaus v?heni.
Tulokaspeto minkki saaristossa
Minkki on alunperin tuotu Eurooppaan turkistarhausta
varten, mutta viimeisten vuosikymmenien aikana villiintyneist? minkeist? on
tullut suuri ymp?rist?ongelma my?s Suomessa. Tarhoista karanneet tai
tahallisesti vapautetut minkit lis??ntyv?t luonnossa ja voivat olla hyvin
haitallisia erilaisille saalisel?imille. Minkki saalistaa ravinnokseen kaloja,
pikkunis?kk?it?, lintuja, hy?nteisi? ja sammakkoel?imi?. Tutkimusryhm?n aiemmat
tutkimukset Saaristomeren alueella ovat osoittaneet, ett? minkki on syyp?? sek?
saaristolinnuston lajirunsauden v?henemiseen ett? ulkosaariston sammakkokantojen
romahdukseen. V?it?skirjassaan Karen Fey osoittaa nyt minkin haitallisuuden my?s
alueen myyr?kannoille.
Saaristomeren ulkosaaristossa on ollut k?ynniss?
laajamittainen minkkien poistoprojekti jo yli 15 vuoden ajan. Mets?hallituksen
riistanhoitajien jatkuvan minkinpyynnin ansiosta Ut?n ja Truns?n l?hialueet on
saatu tyhjiksi minkeist?, vaikka minkki? muuten tavataan yleisesti koko
saaristoalueella. T?m?n maailmanlaajuisestikin suurisuuntaisen koej?rjestelyn
avulla on mahdollista tutkia minkkien saalistuksen ja minkkien poiston
vaikutusta saariston el?imist??n ja kasvillisuuteen. V?it?skirjassaan Karen Fey
tutki mit? vaikutuksia minkill? on saariston myyr?populaatioihin.
Saariston myyr?kannat ja
minkin vaikutus
Ulkosaariston pienill? ja
karuilla saarilla myyr?t saattavat k?rsi? ravintopulasta. Tarjoamalla myyrille
lis?ravintoa Karen Fey osoitti, ett? ravinto on myyr?populaatioita rajoittava
tekij? talvella, ja kes?ll? myyriin vaikuttaa enemm?n minkin saalistus. Miksi
minkki on sitten haitallinen myyrille? Laboratoriokokeet osoittivat, ett? myyr?t
tunnistavat kotoper?isen saalistajan, lumikon, vaaralliseksi helpommin kuin
tulokaspeto minkin. Ulkosaaristossa suoritetut myyr?pyynnit sek? minkkivapailla
ett? minkkien asuttamilla alueilla osoittivat, ett? luonnossa myyr?t kyll?
tunnistavat minkin pedoksi, mutta myyr?t eiv?t osaa vaihtaa elinymp?rist???n tai
vuorokausirytmi??n v?ltt??kseen minkin saalistuksen. Koska tulokaspedot
saattavat saalistaa eri tavalla kuin alkuper?ispedot, saalisel?imet eiv?t
v?ltt?m?tt? osaa toimia oikealla tavalla tulokaspedon kohdatessaan. Minkin
saalistuksen vaikutusta tutkittiin my?s siirt?m?ll? myyri? saarilta toisille.
&Kun minkkivapailla saarilla el?neit? myyri? siirrettiin minkkien asuttamille
saarille, myyrien elossa s?ilyvyys pieneni huomattavasti, sen sijaan
minkkivapaille saarille siirretyt myyr?t p?rj?siv?t hyvin. Normaalisti saariston
myyr?t liikkuvat saarelta toiselle muodostaen uusia paikalliskantoja, mutta
minkin saalistus voi est?? levitt?ytymisen ja johtaa myyrien paikalliseen
h?vi?miseen.
Miksi tutkia myyri??
Luonnonsuojelun kannalta myyr?t eiv?t ole kaikkein
kiireellisint? huomioita vaativa el?inryhm?. Kuitenkin niiden merkitys
pohjoisissa ekosysteemeiss? on t?rke?, sill? myyr?t ovat paitsi tehokkaita
kasvinsy?ji? my?s t?rke?? ravintoa monille alkuper?isille petonis?kk?ille ja
–linnuille. Saaristossa minkin saalistus pienent?? myyr?kantoja, jolloin
kasvillisuuteen kohdistuva laidunnuspaine pienenee, mik? v?hent?? kasvien
lajirunsautta. Myyr?kantojen pieneneminen tai lopullinen katoaminen saarilta
vaikuttaa my?s muihin myyri? saalistaviin el?imiin, kuten kyihin ja
petolintuihin, ja t?ll? voi olla kauaskantoisia vaikutuksia koko saariston
ekosysteemiin.
Mit? minkeille pit?isi tehd??
Kaikkialle saaristoomme levinnytt? minkki? on melko
mahdotonta kokonaan h?vitt?? poistopyyntien avulla, joten tulevaisuudessa
riistanhoidon tulisi keskitty? est?m??n minkkien aiheuttamat lis?vahingot.
El?inten karkaaminen turkistarhoilta pit?isi est??, ja mahdollisesti karanneet
el?imet tulisi pyydyst?? mahdollisimman pian. Paikallista minkinpyynti? pit?isi
jatkaa, ja samalla tulisi suosia minkkien vihollisia, kuten merikotkia,
maakotkia ja huuhkajia, joilla voi olla t?rke? merkitys minkki- ja muiden
pienpetonis?k?skantojen s??telij?in?.
*Akatemia rahoittaa hanketta
&Huippupetojen paluu ennallistaa ravintoverkot ja tarjoaa ekosysteemipalveluja?&
Suomen Akatemian Biotieteiden ja ymp?rist?n tutkimuksen
toimikunta on my?nt?nyt nelj?n vuoden rahoituksen (422400 euroa vuosille
) Turun yliopiston biologian laitoksen ekologian osastolla toimivalle
tutkimusryhm?lle. Hankesuunnitelman otsikko on &Huippupetojen paluu ennallistaa
ravintoverkot ja tarjoaa ekosysteemipalveluja?& .
Hankkeen tarkoituksena on tutkia, vaikuttavatko pedot
t?rkeimpien selk?rankaisten kasvinsy?jien (myyr?t, j?nikset, hirviel?imet)
kantoja v?hent?m?ll? kasvillisuuden koostumukseen sek? puun taimien ja
peltoviljelykasvien s?ilymiseen ja kasvuun. Tarkoituksena on my?s tutkia,
suojaako alkuper?isten huippupetonis?kk?iden paluu Etel?- ja Keski-Suomeen puun
taimia, koska n?m? huippupedot pelottelevat hirviel?imi?, jotka aiheuttavat
tuhoja puuntaimille. Petouhka saattaa aiheuttaa& hirviel?imiss?
k?ytt?ytymismuutoksia, joiden seurauksena niiden aiheuttamat tuhot pelloilla ja
metsiss? voisivat v?henty?.
Lis?ksi on tarkoitus tutkia, v?hent?v?tk? Suomen luonnon
alkuper?iset huippupedot, suuret petolinnut (kotkat ja huuhkaja) pieni? ja
keskikokoisia petonis?kk?it? (kettu, n??t?, k?rpp?, minkki ja supikoira),
jolloin ko. huippupedot voisivat v?hent?? pienriistaan (j?nikset,
mets?kanalinnut, vesilinnut) kohdistuvaa saalistuspainetta. Siten suuret
petolinnut voisivat enemm?n kuin korvata aiheuttamansa pienriistan menetykset,
jolloin riistanhoitajien tarve harventaa pienpetokantoja v?henisi.
Ulkosaaristossa on tarkoitus tutkia merikotkan k?ynniss? olevan paluun
vaikutuksia muukalaispeto minkkiin ja sit? kautta saaristoluonnon
monimuotoisuuteen.
*Muukalaispedot: maailmanlaajuinen
luonnon monimuotoisuuden uhka? &
Muukalaispetoja pidet??n yleisesti alkuper?ispetoja
haitallisempina, sill? erityisesti monet nis?k?spedot ovat uusille alueille
siirrettyin? aiheuttaneet suuria muutoksia alueiden alkuper?islajistossa.
Laajalle levinnytt? k?sityst? tulokaspetojen haitallisuudesta ei ole kuitenkaan
aikaisemmin testattu laajassa mittakaavassa. Tutkimusryhm?mme tulokset
osoittavat, ett? tulokaspetojen vaikutukset saalisel?inkantoihin ovat kaksi
kertaa voimakkaampi kuin alkuper?ispetojen vaikutukset. Siten tulokaspedot
voivat lis?t? jo esimerkiksi elinymp?rist?n h?vi?misest? k?rsivien lajien
sukupuuttoon kuolemisen riski?.
Ihmisen alueelta toiselle siirt?mi? petoja pidet??n
yleisesti alueella luonnonvaraisesti el?vi? alkuper?ispetoja haitallisempina
saalisel?inkannoille.& T?llaisia tulokaspetoja ovat mm. kissa, kettu, k?rpp?,
mangustit ja rotta sek? Suomeenkin tuotu minkki ja kaakosta levinnyt supikoira.
K?sitys tulokaspetojen haittavaikutuksesta pohjautuu kuitenkin p??osin
kokemuksiin, joissa tulokaspedon levi?minen on tapahtunut samanaikaisesti
alkuper?isten saalislajien v?hentyess? tai jopa kuollessa sukupuuttoon.
Kokeellista tutkimusta aiheesta on kuitenkin tehty varsin v?h?n, eik?
perinteist? k?sityst? tulokaspetojen haitallisuudesta ole aiemmin testattu
Turun yliopiston biologian laitoksen ekologian osaston
tutkijoiden johtama kansainv?linen tutkijaryhm?, jonka p??rahoittajana toimi Maj
ja Tor Nesslingin S??ti?, testasi perinteist? k?sityst? analysoimalla
maailmanlaajuisesti jo julkaistujen petotiheyksien manipulaatiokokeiden
tuloksia. N?iss? kokeissa oli muutettu tulokas- ja alkuper?ispetojen tiheyksi?,
ja samalla mitattu petojen vaikutusta saalisel?inkantojen runsauteen ja
lis??ntymiseen.
Tulosten mukaan saalislajit reagoivat tulokaspetoihin
keskim??rin kaksi kertaa voimakkaammin kuin alkuper?ispetoihin. Kaikista
tutkituista saalisel?inkantojen reaktioita selitt?vist? tekij?ist? pedon
alkuper? (tulokaspeto tai alkuper?ispeto) oli selv?sti t?rkein. Tuloksiin
vaikutti kuitenkin my?s julkaistujen petomanipulaatiokokeiden maantieteellinen
jakauma: suuri osa tulokaspetoja k?sittelevist? kokeista oli tehty Australiassa,
jossa tulokaspetojen (l?hinn? ketun ja kissan) vaikutukset kotoper?isiin
pussiel?inlajeihin olivat erityisen suuret.
Tulevaisuudessa laajamittaisia petomanipulaatiokokeita
pit?isi tehd? enemm?n my?s muilla mantereilla, vaikkakin Turun saaristossa
tehdyss? laajamittaisessa pitk?aikaisessa minkinpoistokokeessa todettiin, ett?
minkin poisto lis?? useimpien saaristolintujen, myyrien ja& sammakoiden kantoja.
Tutkimuksemme paljastaa, ett? tulokaspedot muodostavat todenn?k?isen &uhan
erityisesti jo v?h?lukuisille saalisel?inlajeille, ja voivat oleellisesti lis?t?
niiden riski? kuolla sukupuuttoon. Yhdess? muiden ymp?rist?muutosten, kuten
esimerkiksi elinymp?rist?jen h?vi?misen ja pirstoutumisen kanssa, tulokaspedot
todenn?k?isesti lis??v?t uhanalaisten lajien sukupuuttoriski?.
http://www.tiedeuutiset.fi/kategoria.aspx?id=2&uid=425#425
Tutkimus on julkaistu korkeatasoisessa brittil?isess?
tiedelehdess?:
*Ulkosaariston sammakkokannat toipuvat hitaasti vieraspeto
minkin saalistuksesta
Sammakkoel?inten maailmanlaajuiset romahdukset ja jopa sukupuutot ovat
j??neet arvoituksiksi, vaikka monia ihmisen aiheuttamiin ymp?rist?muutoksiin
liittyvi? syit? on esitetty. Tutkimusryhm?mme uudet tulokset osoittavat, ett?
muukalaispedot voivat olla merkitt?v? v?henemisen syy, sill? villiminkki
vaarantaa sammakkokantojen s?ilymisen ulkosaariston luontaisesti pirstaleisissa
elinymp?rist?iss?. Sek? lis??ntyvien sammakkonaaraiden lukum??r? ett? niiden
asuttamien luotojen osuus kasvaa voimakkaasti minkinpoiston seurauksena. Karussa
ulkosaaristossa sammakkopopulaatioiden toipuminen minkinpoiston j?lkeen kest??
kuitenkin vuosikausia, jopa 6-7 vuotta.
Sammakot k?rsiv?t merkitt?v?sti minkin saalistuksesta vaikka eiv?t kuulukaan
sen t?rkeimpiin saalisel?imiin. Uuden tutkimuksen mukaan suurin kasvu
lis??ntyvien sammakkonaaraiden m??riss? tapahtui vasta seitsem?nten? kev??n?
minkinpoiston j?lkeen. T?m? johtuu todenn?k?isesti ulkosaariston karuista
olosuhteista, joissa sammakot saavuttavat sukukypsyysi?n hyvin my?h??n.
Tulokset k?yv?t ilmi Turun yliopiston biologian laitoksen ekologian osaston
tutkijoiden johtaman kansainv?lisen tutkijaryhm?n (p??rahoittaja Maj ja Tor
Nesslingin S??ti?) laaja-alaiseen ja
pitk?kestoiseen minkinpoistokokeeseen perustuvasta tutkimuksesta. Tutkimus
toteutettiin Turunmaan ulkosaaristossa, Dragsfj?rdin, Nauvon ja Korppoon kuntien
alueilla. Minkit ovat levinneet ulkosaaristoon mantereen turkistarhoilta
luontoon p??sseiden yksil?iden j?lkel?isist?.
Toinen ulkosaariston luodoilla el?v? sammakkoel?inlaji, rupikonna, ei
n?ytt?nyt k?rsiv?n minkin l?sn?olosta sammakon tavoin. Se on minkille
ep?mieluisampi saalis ihossaan olevien puolustusaineita tuottavien rauhasten
takia. Tutkimusalueiden pienill? luodoilla rupikonna oli lis?ksi sammakkoa
selv?sti v?h?lukuisempi.
Sammakkoel?inten maailmanlaajuiset kantojen romahdukset ja jopa sukupuutot
ovat jo vuosia askarruttaneet tutkijoita. Niihin on esitetty monia eri syit?,
kuten elinymp?rist?jen tuhoutuminen, ilmastonmuutos, kemialliset saasteet,
vesien happamoituminen, lis??ntynyt ultraviolettis?teily, erilaiset taudit ja
vuorovaikutukset vieraslajien kanssa. Kuitenkin suuri osa sammakkopopulaatioiden
taantumista on j??nyt arvoituksiksi. T?m?n tutkimusten tulokset antavat aiheen
tutkia tarkemmin ihmisen siirt?mien lajien, erityisesti petojen, osuutta
toistaiseksi selvitt?m?tt?miss? tapauksissa.
Tutkimus on tiett?v?sti ensimm?inen, jossa p??asiassa aikuisia yksil?it?
saalistavan pedon vaikutuksia sammakkoel?imiin on pystytty tutkimaan
kokeellisesti populaatiotasolla. T?m?n teki mahdolliseksi Mets?hallituksen
toimesta tehty laaja-alainen, pitk?aikainen minkkien poisto Saaristomeren
kansallispuistossa. Jos poistoa ei olisi tehty yli viiden vuoden ajan,
minkinpoiston hy?dyllisi? vaikutuksia sammakkokantoihin ei olisi pystytty
osoittamaan yht? vakuuttavasti. Siten tutkimus paljastaa my?s pitk?aikaisten
perustutkimusten ainutlaatuisen merkityksen.
Minkki? pidet??n haitallisimpana Suomen luontoa uhkaavana vieraspetona. Sen
on aiemmin tiedetty aiheuttavan suurta tuhoa erityisesti lintuyhdyskunnissa sek?
saalistaessaan pikkunis?kk?it?. Tutkimus julkaistaan arvostetussa brittil?isess?
tiedelehdess?
*Pienpedot aiheuttavat monien pikkunis?k?slajien
samanaikaisen kannanvaihtelun?
Etel?-Pohjanmaalla, Kauhavan seudulla tehtyjen pitk?aikaisten ()
pikkunis?kk?iden seurantapyyntiaineistojen uusimmat analyysit osoittavat, ett?
peltomyyr?n suvun (pelto- ja id?nkentt?myyr?), mets?myyrien ja mets?p??st?isten
kannat vaihtelevat samanaikaisesti ja kaikkien kannanvaihtelujakson vallitseva
pituus on kolme vuotta. Vesimyyrien kannanvaihteluja ei ole muualla tutkittu
samanaikaisesti pienempien pikkunis?kk?iden kanssa, mutta aineistomme analyysien
perusteella niiden kannanvaihtelujakson pituus n?ytti olevan 8-10 vuotta ja
huiput sattuivat l?hes samanaikaisesti pienempien lajien kanssa. T?t? ei ole
aikaisemmin osoitettu t?ll? lajilla. Havaittu lajienv?linen kannanvaihtelujen
samanaikaisuus voi johtua esim. petojen aiheuttamasta tiheydest? riippuvasta
kuolevuudesta. Siksi teimme kokeen, jossa pieni? petonis?kk?it? (k?rppi? ja
lumikkoja) ja puiden koloissa, p?nt?iss? ja risupesiss? pesivi? petolintuja
(helmip?ll? ja tuulihaukka) v?hennettiin kolmen vuoden (1997-99) aikana nelj?ll?
suurella (2.5-3 km2 ) peltoalueella Kauhavalla ja Lapualla. Petojen
v?hennys lis?si niiden p??saaliiden, peltomyyr?n suvun myyrien tiheyksi? syklin
kaikissa vaiheissa, sek? petojen t?rkeimm?n korvaavan ravinnon, mets?myyr?n
tiheyksi? syklin pohja- ja nousuvaiheissa. Lis?ksi petojen v?hennys lis?si
vesimyyrien tiheyksi? syklin nousuvaiheessa. Siten em. pienpedot ovat
todenn?k?isesti keskeinen tekij? useiden pikkunis?k?slajien samanaikaisen
kannanvaihtelun aikaansaajana.
*Kanahaukan saalistuspaine: t?rke? tekij? mets?kanalintujen
jaksottaisissa kannanvaihteluissa?
Petojen viiv?styneesti saaliin tiheydest? riippuva m??r?llinen vaste on yksi
keskeinen edellytys, jotta peto voi aiheuttaa viiv?styneesti saaliin tiheydest?
riippuvaa kuolevuutta saalisel?inkannoissa. T?m? taas puolestaan on yksi
keskeinen edellytys, jotta peto voi aiheuttaa saaliskantojen jaksottaisia
kannanvaihteluja eli syklej?. Mets?kanalinnut (mm. teeri ja pyy) ovat olleet
kanahaukkojen t?rke?? ravintoa siihen asti, kun kanalintukannat v?heniv?t.
Tutkimme kanahaukkareviirien asutusprosentin ja poikastuoton vaihtelua
ruotsinkielisell? Pohjanmaalla vuosina 1979-96. Kanahaukkareviirien
asustusprosentti sek? aikuisten ja poikasten yhteism??r? seurasi
kanalintutiheyksi? yhden-kahden vuoden viiveell?. Kanahaukan ja
mets?kanalintujen tiheyksien suhde oli sit? suurempi, mit? v?hemm?n maastossa
oli kanalintuja. N?m? tulokset tukevat oletusta, jonka mukaan kanahaukalla voisi
olla keskeinen osuus mets?kanalintujen syklisiss? kannanvaihteluissa, mutta
jatkossa t?t? oletusta tulisi testata kokeellisesti.
*Laaja katsaus t?h?nastisiin tutkimuksiin: petolinnut
voivat tietyiss? oloissa rajoittaa riistalintukantoja?
*Helmip?ll?
menestyy parhaiten vanhassa ja laajassa mets?ss?
Helmip?ll?jen elinik?inen poikastuotto on sit?
parempi, mit? vanhempi ja laajempi niiden asuttama mets? on. Tutkimusryhm?ni on osoittanut
Etel?-Pohjanmaalta, Kauhavan& seudulta ker?tyll? pitk?aikaisaineistolla,& ett?
ihmisen toiminnan aiheuttamat muutokset maisemarakenteessa voivat vaikuttaa
el?inten elinkiertoon monella tavalla. Ensinn?kin metsiss? paikkalintuina
el?vien helmip?ll?koiraiden elinik?inen j?lkel?istuotto kasvaa, kun vanhan
mets?n osuus kasvaa niiden elinpiirill?. Toisaalta helmip?ll?jen elinik?inen
j?lkel?istuotto on sit? alhaisempi, mit? enemm?n niiden reviirill? on peltoa.
*Suurten huippupetojen, kuten kotkan ja
suden, kantojen elpyminen voi hy?dytt??
pienriistakantoja?
*Pohjoisen pallonpuoliskon myyr?syklien,
sopulisyklien ja lumikenk?j?nissyklien sek? Australian kotihiirten
ep?s??nn?llisin v?lein esiintyvien valtavien huipputiheyksien ( hiirt?/ha)
arvoitus ratkaistu?
Yksil?iden eloonj??vyydess? tapahtuvat muutokset syklin
kuluessa selitt?v?t kannantiheyksien suurta vaihtelua paremmin kuin
lis??ntymisnopeudessa tapahtuvat muutokset.
*Nesslingin S??ti? tukee kansainv?list?
ymp?rist?tutkimushanketta 0.25 miljoonalla eurolla
Maj ja Tor Nesslingin S??ti? on my?nt?nyt 0.25 miljoonan
euron tutkimusrahan Turun yliopiston biologian laitoksen prof. Erkki Korpim?en
johtamalle kansainv?liselle hankkeelle: Ihmisen vaikutukset It?meren
biodiversiteettiin – tulokaslajin (minkin) invaasio ja alkuper?ispedon
(merikotkan) paluu. Kyseess? on S??ti?n ensi kertaa julistama haku, joka on
suunnattu kansainv?listen tutkimusryhmien tekem??n ymp?rist?tutkimukseen ja
jonka valinnassa on k?ytetty hyv?ksi kansainv?listen huippututkijoiden
arviointeja.
&&& Hankkeen tavoitteena on tutkia, mit?
saaristomaiseman rakenne, tulokaspedon (villiminkin) kokeellinen poisto sek?
saariston alkuper?isen huippupedon (merikotkan) paluu vaikuttavat
saaristoluonnon biodiversitettiin, erityisesti lintuihin, pikkunis?kk?isiin,
sammakkoel?imiin ja kasvillisuuteen. Hanke toteutetaan kahdella eri alueella,
Saaristomerell? ja Merenkurkussa, joissa molemmissa on menossa pitk?aikainen
villiminkkien poistokoe. Tutkimusryhm?ss? on mukana kaksi
australialaisprofessoria, Chris Dickman ja Peter Banks, jotka ovat
huippuasiantuntijoita tulokaspetojen tutkimuksessa, koska Australiassa on jo
pitk??n k?rsitty ihmisen tuomien lajien, kuten ketun, kotihiiren ja kanin
aiheuttamista ongelmista.
Saaristomerell? on ollut k?ynniss? pitk?aikainen
villiminkkien poistokoe jo vuodesta 1993 l?htien, ja vastaava koe k?ynnistyi
Merenkurkussa pari vuotta sitten. Poistoa ovat rahoittaneet Mets?hallitus ja
EU:n Interrreg-ohjelma.
&&& Minkki on pohjoisamerikkalainen laji,
jonka ensimm?iset yksil?t ovat levinneet Suomen luontoon turkistarhoista.
Villiminkist? on tullut suuri ymp?rist?ongelma Suomessa ja muualla Euroopassa.
Merikotka on saaristomme alkuper?inen asukas, joka ainoana luontaisena petona
voi v?hent?? my?s villiminkkikantaa. Merikotkakanta romahti 1950-luvulla
todenn?k?isesti ymp?rist?myrkkyjen seurauksena, mutta nyt se on melko nopeasti
palautumassa tehokkaiden suojelutoimien ansiosta. Merikotkan v?heneminen saattoi
olla yksi syy, miksi villiminkki kykeni lyhyess? ajassa asuttamaan jopa
ulkosaariston.
&&& Villiminkkien vihollisen paluu tarjoaa
ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia tulokaspedon ja luontaisen pedon
yhteisvaikutuksia saariston biodiversiteettiin. Hankkeen tuloksia voidaan
k?ytt?? hyv?ksi maank?yt?n suunnittelussa, suojelualueiden hoidossa ja
suunnittelussa, riistanhoidossa sek? ainutlaatuisen saaristomme biodiversiteetin
s?ilytt?misess?.
&&& Maj ja Tor Nesslingin s??ti? on maamme
merkitt?vimpi? ymp?rist?tutkimuksen tukijoita. S??ti? on my?nt?nyt toimintansa
aikana vuodesta 1976 l?htien yhteens? n. 25 miljoonaa euroa ymp?rist?nsuojelua
edist?v??n tutkimukseen, tieteellisiin kokouksiin ja ymp?rist?tutkimuksesta
tiedottamiseen (http://www.nessling.fi).
&&& Tietoja hankkeen tuloksista:
*Linnut, myyr?t, pedot ja
riista muuttuvissa elinymp?rist?iss? (SSLTY 40 v., juhlasymposion esitelmien
yhteenvedot)
J?rjest?j?t: Turun yliopisto, biologian
laitos, ekologian osasto ja Suomensel?n Lintutieteellinen Yhdistys SSLTY, Kauhava 30.10.2004)
jaksottainen kannanvaihtelu
Dos. Tero Klemola, Turun yliopisto, biologian
laitos, ekologian osasto
Pikkunis?kk?iden sykliset kannanvaihtelut ja niihin
vaikuttavat tekij?t ovat askarruttaneet luonto-harrastajia ja tutkijoita
v?hint??n sadan vuoden ajan. Kannanvaihtelulla, tai tuttavallisemmin
”myyr?-syklill?”, on useita yleisi? piirteit?, jotka auttavat hahmottamaan
kausaalisia tekij?it? ilmi?n takana.
Tilastollisesti todennettu s??nn?llisyys
populaatiokoossa: Syklin pituus analysoidaan autokorre-laatio--kertoimien
sarjaa (ACF) k?ytt?m?ll?. T?ll?in vallitseva syklin pituus on se viive
(vuosina), mik? tuottaa ensimm?isen tilastollisesti merkitsev?n (positiivisen)
korrelaatio-kertoimen arvon. On huomattava, ett? yksil?iden sykliset ”laadun”
muutokset mm. ruumiinkoossa, lis??ntymis-i?ss? ja lis??ntymiskauden pituudessa
eiv?t riit? syklin toteamiseksi, vaan syklin olemassaolon tulisi aina perustua
myyrien lukum??r?n s??nn?nmukaisiin muutoksiin. Myyr?syklin pituus
Fennoskandiassa vaihtelee 3–5 vuoteen niin, ett? pohjoisessa syklit ovat
Huomattava ero pohjavaiheen ja huippuvaiheen
tiheyksiss?: Huippuvaiheessa myyri? voi olla 50–500 kertaa enemm?n kuin
pohjavaiheessa (alle 1 yksil?/ha vs. noin 200–300 yksil??/ha).
Fenno--skandiassa myyr?syklin ”amplitudi” kasvaa pohjoiseen ment?ess?.
Aikasarjan rakenne, erityisesti siin? olevien
tiheydest? riippuvuuksien rakenne: K?yt?nn?ss? t?m? tarkoittaa sit?,
kuinka monen edellisen vuoden tiheysindeksi tarvitaan, jotta seuraavan vuoden
tiheysindeksi voidaan ennustaa riitt?v?n tarkasti. L?hes kaikkien
Fennoskandian myyr?syklien on todettu olevan ”toisen asteen” syklej? eli
myyr?tiheyteen vaikuttavat sek? suoraan ett? viiveelli-sesti tiheydest?
riippuvat tekij?t. Suora tiheydest? riippuvuus heikkenee pohjoiseen ment?ess?.
Viiveellist? tiheydest? riippuvuutta ja sen taustalla olevaa tekij?? voidaan
yleisten populaatioekologisten oppien mukaisesti pit?? ”syklisyyden
aiheuttajana”.
Lajienv?linen ajallinen synkronia: Monilla
pikkunis?kk?ill? (mm. myyrill?, sopuleilla ja p??s-t?isill?) huipputiheydet ja
toisaalta pohjatiheydet osuvat samoihin vuosiin. T?m? tarkoittaa sit?, ett?
syklisyys on viime k?dess? pikkunis?k?syhteis?n, ei niink??n tietyn lajin,
ominaisuus.
Alueellinen synkronia: Usein havaitaan, ett?
”myyr?vuodet” ovat samaan aikaan laajoilla alueilla. Synkronian on eri
tutkimuksissa havaittu ulottuvan 50 – 500 km:n p??h?n.
Suomessa n?it? piirteit? ja myyr?syklej? muutoinkin on
tutkittu jo usean vuosikymmenen ajan. Viime aikoina tutkimuksen painopiste on
siirtynyt havainnoivasta l?hestymistavasta kokeelliseen l?hestymis-tapaan.
Kokeita on tehty sek? ravinnon, petojen ett? n?iden yhteis-vaikutuksen
merkityksest? myyrien syklisiin kannanvaihteluihin. Kokeissa on hy?dynnetty sek?
isoja (0.5 – 1 ha) aitauksia ett? laaja-alaisia petopoisto-ohjelmia
aitaamattomilla alueilla. Viimeaikaisten tutkimusten yhteenvetona voidaan
Ravinnolla ei ole havaittu viiveellisesti tiheydest?
riippuvia vaikutuksia, mutta ravinnolla on suoraan tiheydest? riippuvia
vaikutuksia myyr?kantoihin (etenkin talvella). Talviravinnon m??r? ja huono
laatu on todenn?k?isesti se tekij?, joka est?? myyr?kantojen r?j?hdysm?isen
kasvun ja antaa pedoille mahdollisuuden seurata myyr?kantoja (aikaviiveell?).
Petojen aiheuttama kuolleisuus on erityisen suurta
myyr?kannan romahtaessa. Paikalliset erikois-pedot (mm. k?rp?t ja lumikot)
ovat todenn?k?isesti tekij?it?, jotka aiheuttavat viiveellisesti tiheydest?
riippuvia vaikutuksia myyr?kantoihin, ja n?in ollen aiheuttavat my?s
syklisyyden myyr?kantojen vaihteluissa. Muuttavien petolintujen ja
yleispetojen vaikutus on suoraan myyr?-tiheydest? riippuvaa, ja n?in ollen
niill? on myyr?kantoja vakauttava vaikutus. Muuttavat peto-linnut ja
petolintujen yleinen runsaus voivat selitt?? syklin heikentymisen etel??n
ment?ess? ja t?h?n ilmi??n liittyv?n suoran tiheydest? riippuvuuden
voimistumisen.
Paikallinen lajienv?linen synkronia on pikkunis?kk?iden
yhteisten petojen aiheuttamaa.
Liikkuvat pedot voivat synkronoida pikkunis?k?skantoja
laajoilla alueilla. Sama vaikutus on my?s laaja-alaisilla ilmastotekij?ill?,
etenkin talviravinnon saatavuuden kautta. Pedot ja ilmastotekij?t toiminevat
s??olot ovat yhteisi? hyvin laajoilla alueilla.
Lis?tietoja: Tero Klemola (tero.klemola@utu.fi): ekologian
osasto, biologian laitos, 20014 Turun yliopisto, puh. 02-3335769
Runsaista petokannoista
hy?ty? ihmiselle
Dos. Kai Norrdahl, Turun
yliopisto, biologian laitos, ekologian osasto (kainor@utu.fi)
Tutkijoiden ja lintuharrastajien pitk?kestoinen tutkimusty?
Etel?-Pohjanmaalla on osoittanut myyrien ja niit? sy?vien pienpetojen
kohtalonyhteyden: myyr?pula rajoittaa pienpetojen runsautta, toisaalta taas
runsaat petokannat rajoittavat myyr?m??ri?. Keskeisi? petoja t?ss? suhteessa
ovat pienet n??t?el?imet (lumikko, k?rpp?) ja petolinnut. Tehdyt
petopoistokokeet osoittavat, ett? em. petojen harvinaistuminen tai katoaminen
vapauttaisi myyr?kannat nousuun, joka p??ttyisi vasta kun myyr?t ylilaiduntavat
kasvillisuuden. Ylilaidunnus puolestaan johtaisi mittaviin taimituhoihin.
Kasvaneet myyr?tiheydet saattaisivat my?s johtaa myyrien levitt?mien tautien
esimerkkej? myyrien levitt?mist? taudeista ovat myyr?kuume,
j?nisrutto ja lehm?nrokko. Runsaat petolintu- ja n??t?el?inkannat siis
hy?dytt?v?t ihmist? rajoittamalla myyr?kannat tasolle, jossa taimituhot j??v?t
pieniksi ja tautien levi?minen hidastuu tai estyy.
Myyrill? keskeinen merkitys pienpedoille ja p?invastoin
Lintuharrastajat ja tutkijat ovat ker?nneet
Etel?-Pohjanmaalta ja Suomensel?n alueelta 1970-luvulta l?htien tietoja
petolintujen ja pienten nis?kk?iden kannanvaihteluista. Havaintoaineistojen
pohjalta on kehitetty selitysmalleja sek? myyrien ett? petojen
kannanvaihteluiden ymm?rt?miseksi. Selitysmalleja on testattu 1980-luvun j?lkeen
useilla koesarjoilla, joissa on seurattu petov?hennyksen tai ruokinnan
vaikutusta pikkunis?kk?iden kannankehitykseen ja petojen lis??ntymiseen.
Pitk?j?nteisen tutkimusty?n tulokset osoittavat, ett? pikkujyrsij?it? sy?vien
pienpetojen runsaus heijastaa pienell? viiveell? myyr?kantojen vaihteluita ja
ett? petojen saalistus on t?rkein myyr?kantojen kasvua rajoittava tekij?
alueella. Myyr?kantojen kehitykseen vaikuttavat eniten runsaimmat pienpedot:
pienet n??t?el?imet (lumikko, k?rpp?) ja petolinnut. Petojen ja myyrien
vuorovaikutus on osoittautunut yhteis?tason ilmi?ksi: petoyhteis?n
yhteisvaikutus on myyr?kantojen kehityksen kannalta merkitt?v?mp?? kuin mink??n
yksitt?isen petolajin vaikutus. T?m? on n?kynyt tehdyiss? kokeissa selv?sti:
pelkk? lumikkojen poisto tai pesivien petolintujen v?hent?minen ei vaikuttanut
merkitt?v?sti myyr?kantojen kulkuun, mutta kun samoilta alueilta v?hennettiin
sek? pieni? n??t?el?imi? (lumikoita ja k?rppi?) ett? petolintuja, alam?ke?
kulkeneet myyr?kannat k??ntyiv?t selv??n nousuun.
Petopoistokokeiden tuloksista voidaan my?s ennustaa, mit?
tapahtuisi jos myyri? sy?v?t pienpedot harvinaistuisivat. Kun petojen saalistus
estettiin katettujen aitausten avulla, myyr?kannat k??ntyiv?t jyrkk??n nousuun,
joka johti kasvillisuuden ylilaidunnukseen. Hein?t ja ruohot toipuivat
talvisesta ylilaidunnuksesta nopeasti, mutta puuntaimille myyr?nhampaiden
nakerrus oli kohtalokkaampaa. Tuloksista voi p??tell?, ett? runsaat petolintu-
ja n??t?el?inkannat hy?dytt?v?t ihmist? pit?m?ll? myyr?kannat alle sen
tiheysrajan, jossa syntyy mittavia taimituhoja. Myyr?kantojen tuntuvan nousun
voi ennustaa my?s lis??v?n tautien yleisyytt?, koska monen taudin levi?miselle
oleellinen edellytys on riitt?v?n suuri kannantiheys. Myyrien
kannanvaihteluhuippujen aikaan havaitaan selv? nousu myyr?kuumetapausten
m??r?ss?. Muita myyrien levitt?m?ksi todettuja tauteja ovat esim. j?nisrutto ja
lehm?nrokko. Pedoilla voidaan siis katsoa olevan merkityst? my?s tautien
torjunnassa.
Kannanvaihteluiden syiden selvitt?minen on harrastajien
ja tutkijoiden yhteisty?n satoa
Petojen ja myyrien v?listen suhteiden salat ovat auenneet
Turun yliopiston tutkijoiden ty?n tuloksena. Tutkimushankkeen johtajana on
toiminut alusta alkaen professori Erkki Korpim?ki biologian laitoksen ekologian
osastosta. H?nen lis?kseen hankkeessa ovat ty?skennelleet kymmenet tutkijat ja
opiskelijat, joista osa on tullut ulkomailta p?tev?itym??n kansainv?list?
mainetta ker?nneeseen tutkimusryhm??n. Tutkijoiden ty?n tukevan l?ht?kohdan ovat
kuitenkin muodostaneet pitk?t havaintosarjat petolintujen ja pikkunis?kk?iden
kannanvaihteluista. N?m? havaintosarjat ovat Suomensel?n Lintutieteelliseen
yhdistykseen kuuluvien harrastajien pyyteett?m?n ty?n tulosta. Mittavien
aineistojen ker??minen ei olisi onnistunut virkaty?n? taloudellisten
rajoitteiden takia, joten harrastajien ty? on ollut onnistuneen lopputuloksen
kannalta t?rke?ss? roolissa. Yhteisty?t? voidaan pit?? erinomaisena esimerkkin?
siit?, mihin p??st??n kun harrastajat ja ammattitutkijat yhdist?v?t voimansa.
Lis?tietoja: &&&& http://www.sci.utu.fi/biologia/ekologia/norrdahl.htm
&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&
Pikkunis?kk?iden kannat samaan aikaan suuria
tai pieni? – syyn? saalistus ja vuodenaikaisuus
FT Otso Huitu, Turun
yliopisto, biologian laitos, ekologian osasto (ohuitu@utu.fi)
Pikkunis?kk?iden s??nn?llisten kannanvaihteluiden
ominaispiirteit? ovat sek? vaihtelujen samanaikaisuus eli synkronia laajoilla
maantieteellisill? alueilla ett? yhdenaikaisuus usean lajin v?lill?. Kummankin
ilmi?n takana ovat pikkunis?kk?it? sy?v?t pedot ja pohjoisesta sijainnistamme
johtuva s??nn?llinen talvisaikainen ravinnon rajallisuus. Alueelliseen
synkroniaan vaikuttaa lis?ksi maisemarakenne mets?- ja peltomaan suhteellisten
osuuksien ja n?iden jakautumisen kautta.
Pohjoisen pallonpuoliskon
havumets?vy?hykkeen ekologinen erityispiirre on pikkunis?k?slajien s??nn?lliset
kannanvaihtelut eli syklisyys. Sykleille on ominaista paitsi 3--5 vuoden
s??nn?llinen jaksottaisuus, my?s alueellinen yhdenaikaisuus eli synkronia. Usein
my?s eri pikkunis?k?slajien kannat vaihtelevat synkronisesti saman alueen
sis?ll?. N?in my?s t?m?n tutkimuksen alueella, Etel?-Pohjanmaan
peltolakeuksilla.
Laaja-alaista synkroniaa lakeuksilla
Pikkunis?k?ssyklien synkroniaa,
niin eri lajien v?lill? kuin alueellisesti, on aiemmin tutkittu p??s??nt?isesti
matemaattisin ja tilastollisin menetelmin pitkist? pyyntitilastoista. T?ss?
tutkimuksessa tarkasteltiin synkroniaan liittyvi? kysymyksi? sek? t?ll? tavalla
ett? kokeellisin menetelmin. Pitkien pyyntitilastojen tarkastelu osoitti, ett?
peltomyyrien, id?nkentt?myyrien, mets?myyrien ja mets?p??st?isten kannat
vaihtelevat s??nn?llisiss? kolmivuotisissa sykleiss? ja lis?ksi yhdenaikaisesti
toistensa kanssa. Kolmivuotinen maastokoe, jossa poistettiin myyri? sy?vi?
petoja suurilta peltoalueilta, osoitti, ett? saalistus saa aikaan ainakin edell?
mainittujen myyr?lajien kannanvaihtelujen yhdenaikaisuuden.
Pitkist? pyyntitilastoista
selvisi my?s, ett? tutkimusalueen myyr?kannat vaihtelevat yhdenaikaisesti
v?hint??n yli 80 km:n p??ss? toisistaan. Ryhm? havaitsi, ett? maisemarakenne,
eli peltojen ja metsien suhteellisen osuus, vaikuttaa synkronian alueelliseen
ulottumaan: kunkin tarkastellun myyr?lajin kannanvaihtelujen synkronia ulottui
pisimm?lle sellaisessa maisemassa, miss? lajin suosimaa elinymp?rist?? oli
suhteellisesti eniten. Myyr?kantojen alueelliseen synkroniaan vaikuttaa ryhm?n
tutkimusten perusteella niin saalistus, myyrien liikkuminen alueelta toiselle,
kuin yhteiset ilmastotekij?t, joista t?rkeimp?n? vuodenaikaisuus korostaa
vuodenaikaisuuden merkityst? pikkunis?kk?iden kannanvaihtelujen selitt?j?n?.
Vuodenaikaisuus rytmitt?? kannanvaihteluja
Tutkimus korostaa
vuodenaikaisuuden merkityst? pikkunis?kk?iden kannanvaihtelujen selitt?j?n?.
Pohjoisissa ymp?rist?iss? talven ja kes?n, ja vastaavasti kasvien kasvukausien,
s??nn?llinen vuorottelu luo puitteet pikkunis?k?sk
p??s??nt?isesti kannat kasvavat kes?ll? ja pienenev?t talvella. Vuodenaikaisuus
my?s edesauttaa pikkunis?kk?iden kannanvaihtelujen yhdenaikaisuutta. Talvi ja
sen tuoma ravintopula vaikuttaa laajoilla maantieteellisill? alueilla yht?
lailla myyriin kuin p??st?isiin.
Minkin vaikutukset
saaristolinnustoon
FT Mikael Nordstr?m, Turun yliopisto, biologian
laitos, ekologian osasto (miknor@utu.fi)
Tulokaspedot ovat maailmanlaajuisesti katsoen suurimpia
alkuper?islajeihin kohdistuvia v?litt?mi? uhkia. Alunperin Pohjois-Amerikasta
kotoisin olevan minkin on todettu aiheuttavan paikallisesti suurta tuhoa
lintuyhdyskunnissa, niin meill? Suomessa kuin muuallakin Pohjois- ja
L?nsi-Euroopassa.
Tutkimus on tehty Saaristomeren kansallispuiston alueella. Ulkosaaristoon
perustettiin kaksi laajaa minkin poistoaluetta ja samoin perustettiin kaksi
verrokki-aluetta, joilla minkkikanta on saanut el?? rauhassa.
Tehokkaan pyynnin seurauksena minkin poistoalueet ovat pysyneet l?hes vapaina
minkist? lintujen pesim?kauden aikana. N?in ollen on tarjoutunut ainutlaatuinen
tilaisuus perinpohjaisesti selvitt?? minkin saalistuksen vaikutus
saaristoymp?rist?ss? pitk?ll? aikav?lill?. Kukin alue k?sitt?? n. 60 pient?,
puutonta luotoa.
Minkin poistopyynnin seurauksena 14 saaristolintulajin kannat 22:sta
yleistyiv?t; er??t, kuten tukkasotka, pilkkasiipi ja lapintiira, hyvinkin
selv?sti, kun taas toiset yleistyiv?t vain v?h?n. Minkinpoistosta hy?tyv?t
lintulajit ovat usein pienikokoisia ja pesiv?t my?h??n pienten lokkilintujen
muodostamien yhdyskuntien yhteydess?.
Eristyneet saaret lintujen pakopaikkoja
Tutkimuksessa todettiin my?s, ett? minkki viihtyy parhaiten sellaisilla
luodoilla, jotka sijaitsevat l?hell? muita saaria tai saariryhmi?. Saariryhmiss?
minkille tarjoutuu monipuolisemmat mahdollisuudet myyrien ja kalojen
saalistamiseen kuin yksitt?isell? eristyneell? saarella, jonne siirtyminenkin
sis?lt?? suuria riskej?.
Saariston pirstoutuneisuus onkin todenn?k?isesti vaikuttanut siihen, ett? minkki
ei ole kyennyt h?vitt?m??n yht??n lintulajia laajoilta alueilta, vaan eristyneet
saaret toimivat linnuille er??nlaisina pakopaikkoina minkin saalistukselta.
Sovellusmahdollisuuksia muuallakin rannikoillamme
Tutkimukseni osoittaa, ett? minkin h?vitt?minen tietyilt? alueilta saaristossa
on mahdollista. Ihmisen villiksi p??st?m? minkki on muun ihmistoiminnan, kuten
ymp?rist?myrkkyjen, It?meren rehev?itymisen ja kasvavan huviveneilyn ohella
t?rke? saaristolinnuston ja -luonnon monimuotoisuuteen vaikuttava tekij?.
Tutkimuksella voi olla soveltamismahdollisuuksia uhanalaisten lajien ja luonnon
monimuotoisuuden suojelemisessa tai riistakantojen k?yt?ss? muuallakin
rannikoillamme ja arvokkailla lintuvesill?.
Isokuovi - katoavaa
kansanperinnett??
FT Jari Valkama, Rengastustoimisto, Luonnontieteellinen
Keskusmuseo, Helsingin yliopisto (jari.valkama@helsinki.fi)
Isokuovi on yksi n?kyvimmist?, kuuluvimmista ja
tunnetuimmista suomalaisen peltomaiseman linnuista. Sen soidinlento kuuluu
olennaisesti kev??n ja alkukes?n aamuihin ja iltoihin. Valitettavasti t?m? n?ky
on tullut yh? harvinaisemmaksi tai joiltakin alueilta jopa kokonaan kadonnut.
&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&& Viime vuosikymmenin? maatalousmaisema
on muuttunut paljon: karjatilojen m??r? on romahtanut, salaojitettujen peltojen
osuus on kasvanut ja hein?- ja nurmiala on supistunut. Kuovin kannalta
j?lkimm?inen merkitsee sit?, ett? yh? useammat parit joutuvat tekem??n pes?ns?
kynn?kselle tai s?nkipellolle, jossa ne usein tuhoutuvat toukot?iden aikana
ellei valistunut viljelij? niit? huomaa ja s??st?.
&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&& Selvitin isokuovien pesim?menestyst?
Vammalan seudulla It?-Satakunnassa ja Kauhavalla Etel?-Pohjanmaalla v. 1995-98.
Satakunnassa keskim??rin kaksi kolmesta pesint?yrityksest? ep?onnistui etenkin
kettujen aiheuttamien pes?tuhojen vuoksi. Pohjanmaalla sen sijaan petojen
aiheuttamat tuhot olivat harvinaisia, sill? vain noin 10% pesist? tuhoutui
niiden takia. Kuovin ja muiden pelloilla pesivien kahlaajien, kuten
t?yht?hyyppien pesim?tiheyden harveneminen puolestaan saattaa johtaa
er??nlaiseen noidankeh??n, jonk? seurauksena petojen aiheuttamat pes?tappiot
edelleen lis??ntyv?t. N?ille kahlaajille on nimitt?in tyypillist? ns.
yhteispuolustus petoja vastaan: mit? suurempi pesiv? populaatio on sit?
helpommin l?hestyv? vihollinen havaitaan ja my?s kyet??n ajamaan matkoihinsa.
&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&& Muualla Euroopassa kuovi on ollut
ilmeisen haluttu riistalintu ja niit? onkin mets?stetty runsaasti. Esimerkiksi
Tanskassa ammuttiin 1950–60 -luvuilla vuosittain 40 000- 50 000 iso- tai
pikkukuovia. Nyky??n kuoveja mets?stet??n en?? vain Ranskassa. Er??n arvion
mukaan vuosina 1976–80 Ranskassa ammuttiin vuosittain noin 23 700
fennoskandialaista alkuper?? olevaa kuovia. Tutkailtuani alustavasti Suomen
isokuovin rengasl?yt?aineistoa vuosilta
n?ytt?? silt?, ett? etenkin
etel?isen Suomen kuovit talvehtivat Ranskassa. Ehk? Ranskassa tapahtuvalla
mets?styksell? ja Etel?-Suomen kuovikadolla voisi olla jokin yhteys? Koska kuovi
on t?ll? hetkell? taantumassa kaikilla sen t?rkeimmill? pesimisalueilla
Euroopassa, olisi kiireesti selvitett?v?, onko lajin mets?stys lainkaan
sopusoinnussa kest?v?n k?yt?n periaatteiden kanssa.
&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&& Isokuovin katoaminen Etel?-Suomesta
ei luultavasti johdu pelk?st??n jostakin yksitt?isest? tekij?st?. T??ll? kotona
kuoveja uhkaavat sek? sopivien elinymp?rist?jen muuttuminen ja katoaminen ett?
pes?tappiot, joita aiheuttavat sek? pedot ett? maatalousty?t. N?iden
uhkatekij?iden r?j?hdysm?inen kasvu ajoittuu lis?ksi juuri
Asopivasti@
yksiin ulkomailla tapahtuvan mets?styksen huipun kanssa tai vain hieman sen
j?lkeiseen aikaan. Lis?ksi ankarat talvet talvehtimisalueilla saattavat
tilap?isesti romahduttaa monien kahlaajalajien kantoja.
&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&& Kotimainen rengasl?yt?aineisto
viittaa siihen, ett? nuoret linnut palaavat pesim??n synnyinseudulleen. T?m?
oikeastaan pit?? sis?ll??n sen, ett? etel?isen Suomen v?h?t kuovit eiv?t juuri
hy?dy pohjoisen hyv?st? poikastuotosta: pohjoisempana syntyneet linnut eiv?t
tule etel??n pesim??n, vaikka t??ll? tilaa olisikin. T?ss? mieless? jokainen
Etel?-Suomessa siivilleen p??ssyt kuovinpoikanen on hyvin t?rke?.
Puukiipij?n
”k?rsimykset” nykyajan hoitometsiss?
&Dos. Harri Hakkarainen, Turun yliopisto, biologian
laitos, ekologian osasto
Metsien k?sittely on yhteydess? vanhan mets?n lajin
hyvinvointiin
Olemme tutkineet Keski-Suomessa elinymp?rist?jen m??r?n
v?henemisen ja pirstoutumisen yhteyksi? vanhoihin metsiin erikoistuneen
varpuslinnun – puukiipij?n – pesim?elinymp?rist?n valintaan,
pesint?menestykseen, poikueiden sukupuolijakaumaan ja poikasten kokemaan
stressiin.
Puukiipij?lle soveliaan
elinymp?rist?n m??r?n v?henemisell? on selke?mpi yhteys lajin esiintymiseen, kun
taas metsien pirstoutumisen vaikutuksista ei l?ytynyt vahvaa n?ytt??.
Tutkimuksen avulla l?ydettiin my?s kriittisi? elinymp?rist?n raja-arvoja
puukiipij?n esiintymiselle mets?saarekkeissa.
Poikasiin ja muniin kohdistuva
saalistus vaikutti eniten puukiipij?n pesim?menestykseen. Saalistus vuorostaan
oli kiinte?sti yhteydess? reviirin ulkopuolisen maiseman rakenteeseen: pesien
saalistusriski oli suurin maatalousmaan ja taimikoiden pirstomassa maisemassa.
My?s puukiipij?poikueiden
sukupuolijakauma oli yhteydess? pes?n ymp?rist?n rakenteeseen. Huonolaatuisilla
reviireill? emot tuottivat suhteellisesti enemm?n ruumiin kooltaan pienempi? ja
todenn?k?isesti energeettisesti halvempia naaraspoikasia. Hyv?laatuisilla
reviireill? poikueet olivat sen sijaan koirasvoittoisia.
Pes?ss? kasvavien poikasten
kokema fysiologinen stressi oli yhteydess? ravinnon m??r??n reviireill?. Nopean
kasvun vaihetta el?v?t poikaset altistuivat krooniselle stressille nuorissa ja
pieniss? mets?saarekkeissa. T?ll? voi olla haitallisia vaikutuksia poikasten
elossas?ilyvyyteen ja tulevaan el?m??n yleisemminkin.
Tutkimustulokset kuuluvat Turun yliopistossa toimivaan,
Suomen Akatemian varttuneen tutkijan, Dos. Harri Hakkaraisen johtamaan
tutkimushankkeeseen, jossa selvitet??n elinymp?rist?n m??r?n v?henemisen ja
pirstoutumisen vaikutuksia eli?yksil?n n?k?kulmasta. Esitelm? on yhteenveto FT
Petri Suorsan juuri ilmestyneest? v?it?skirjasta. Vaikuttavien mekanismien
paljastamiseksi ja erottelemiseksi tutkimuksissa pyrit??n huomioimaan eri
tilamittakaavat, joissa vasteet saattavat esiinty?. Siksi elinymp?rist?n
rakenteen vaikutuksia mitataan useilla alueellisilla mittakaavoilla, perustuen
suurilta osin paikkatietoj?rjestelmiin (GIS). Puukiipij?n ohella my?s muut
vanhojen metsien tutkimuslajit suosivat varttuneita metsi? ja siten
mahdollisesti k?rsiv?t mets?maiseman muutoksista mets?taloustoimien seurauksena.
Koska k?ytettyjen tutkimuslajien elinymp?rist?vaatimukset kattavat oletettavasti
useiden muidenkin varttuneen mets?n lajien vaatimuksia, voidaan n?ill? ns.
sateenvarjolajeilla saatuja tuloksia soveltaa my?s k?yt?nn?n
mets?suunnittelussa.
Elinymp?rist?n
pirstoutumisen vaikutukset kuukkeleihin Pohjois-Euroopassa
Dr. Michael Griesser, Turun yliopisto, biologian laitos,
ekologian osasto
Metsien hakkuiden aiheuttama elinymp?rist?n h?vi?minen ja
pirstoutuminen on olettetu monien eli?lajien v?henemisen p??syyksi, mutta
t?llaiset oletukset eiv?t viel? kerro kovinkaan paljon el?inkantojen v?henemisen
todellisist? mekanismeista. Siten monien metsiss? el?vien eli?lajien kantojen
v?henemisen todelliset syyt ovat j??neet h?m?riksi.
Upsalan yliopiston laaja, 15-vuotinen, tutkimushanke
(johtaja prof. Jan Ekman) pyrki selvitt?m??n, mit? vaikutuksia metsien
rakenteella ja k?sittelyll? on kuukkelin pesinn?n onnistumiseen ja
eloonj??vyyteen Ruotsin Lapissa. Kuukkelia on pidetty vanhojen metsien lajina,
ja se on noussut vanhojen metsien suojelun ”ikoni”-lajiksi sek? Suomessa ett?
muualla Pohjoismaissa. Esitelm?itsij? v?itteli tutkimustuloksistaan v. 2003
Upsalan yliopistossa, ja maaliskuusta 2004 l?htien h?n on toiminut
tohtoritutkijana Turun yliopiston biologian laitoksen ekologian osastossa.
Kuukkeleiden p??asiallisia vihollisia ovat haukat, kun taas
varislinnut (n?rhi, varis ja korppi) ovat keskeisi? pes?tuholaisia. Kaksi
t?rke?? tekij?? vaikutti aikuisten lis??ntymismenestykseen ja eloonj??vyyteen:
metsien rakenne (l?hinn? kuusien tiheys) ja et?isyys ihmisasutuksesta. Yli 400
kuukkelin merkint? ja seuranta radiol?hettimill? paljasti, ett? kanahaukka oli
aikuisten kuukkeleiden p??vihollinen. Koska kanahaukat k?ytt?v?t p??osin
n?k?aistia saaliin etsinn?ss?, niiden aiheuttama petouhka kuukkeleita kohtaan
oli suurin reviireill?, joilla alkuper?isen (hoitamattoman) mets?n osuus oli
pienin. Hoitamattomissa metsiss? kuusitiheik?t haittaavat n?k?aistin avulla
saalistavia petoja, kun taas t?llaiset tiheik?t on harvennettu tai hakattu
hoitometsiss?. T?m? helpottaa kanahaukan ja muiden petojen saaliin n?kyvyytt?.
Aikuisten kuukkeleiden p??vihollisten lis?ksi my?s pahimmat
pes?tuholaiset k?ytt?v?t n?k?aistia pesien etsinn?ss?. Varislinnut tuhosivat 55%
kaikista kuukkeleiden pesint?yrityksist?. Pes?tuhojen osuus oli suurin
harvennetuissa, avoimissa metsiss? ja l?hell? ihmisasutista, miss? n?rhi, varis
ja korppi viihtyv?t parhaiten. Elinpiirin mets?n rakenne on siten ratkaiseva
kuukkeleiden pesim?menestyksen m??r??v? tekij? l?hell? ihmisasustusta, mutta
mets?n rakenteella on v?h?isempi merkitys siell?, miss? pes?tuholaisia,
varsilintuja, on v?hemm?n.
Hankkeen tulokset osoittavat, ett? metsien
k?sittelymenetelmill? on suora vaikutus sek? kuukkeleiden eloonj??vyyteen ett?
lis??ntymismenestykseen, mitk? m??r?v?t pesiv?n kuukkelikannan koon. Kuukkelien
ja muiden metsien lintulajien (esim. rastaat, tiaiset) kannalta olisi ehdottoman
t?rke?? harkita tarkoin metsien harvennuksen tarve ja ajoittuminen. Lis?ksi
monin paikoin istutetaan taloudellisesti arvokkaampia m?ntyj? kuusten sijaan.
T?ll? puulajimuutoksella on suuri vaikutus mets?n rakenteeseen. T?m? muutos
hy?dytt?? erityisesti n?k?aistin avulla saalistavia petoja, ja siten sill? on
suuret haitalliset vaikutukset kuukkelikantoihin. Hankkeen tutkijat
suosittelevat, ett? metsien harvennuksia tulisi v?hent?? tai ainakin
viiv?stytt?? niin pitk?lle kuin mahdollista. Lis?ksi tulisi istuttaa mieluummin
sekametsi? ja v?ltt?? istuttamasta puhtaita m?nnik?it?.
Kanahaukan suhde
mets?kanalintuihin nykyisissa hoitometsiss?
FT Risto Tornberg, Oulun yliopisto, biologian laitos (risto.tornberg@oulu.fi)
Kanahaukka on er?s Suomen yleisimmist? p?iv?petolinnuista
(pariarvio n. 6000). Aikuiset kanahaukat ovat p??s??nt?isesti paikallisia mutta
nuoret vaeltelevat laajasti ensimm?isen? elinvuotenaan. Kanahaukan
p??asiallisinta ravintoa ovat mets?kanalinnut kautta vuoden. Kanalintujen kanta
on voimakkaasti laskenut viimeisen 40 vuoden aikana. Lis?ksi kanalintukannassa
esiintyy& s??nn?llist? runsausvaihtelua noin 6-7 vuoden jaksoina. 1990 luvulta
l?htien kannavaihtelu tosin on k?ynyt ep?s??nn?lliseksi. Olen selvitt?nyt
kahdella tutkimusalueella Oulussa ja Etel?-Pohjanmaalla, mit? kanalintujen
kannanvaihtelut ovat vaikuttaneet kanahaukkojen ravinnonk?ytt??n,
pesim?tiheyteen sek? my?skin haukkojen rakenteessa tapahtuneisiin muutoksiin.
Toisaalta olen my?s selvitellyt, mik? merkitys kanahaukalla on kanalintujen
kannanmuutoksissa. Onko se itse vauhdittanut tai per?ti aiheuttanut
kanalintukannan v?henemist? ja voiko sen saalistus aiheuttaa siin? havaittua
s??nn?llist? kannanvaihtelua?
Kanalintujen osuus kanahaukan pesimajan alkupuolen
ravinnossa on v?hentynyt l?hes samassa suhteessa niiden v?henemisen kanssa,
mutta on pysytellyt silti merkitt?vimp?n? saaliskohteena. Puuttuvat kanalinnut
kanahaukka on korvannut l?hinn? varislinnuilla. Pes?poikasajan ravinnossa muutos
ei ole yht? selv?. Kanahaukkakanta arvioituna asuttujen reviirien osuuden
muutoksena on my?s laskenut kanalintukannan v?henemisen my?t?, joskaan ei yht?
selv?sti erityisesti Etel?-Pohjanmaalla tehdyn pitk?aikaitutkimuksen
perusteella. Oulussa haukkakanta on 1990 luvun alusta l?htien voimakkaasti
laskenut kanalintukannan taantuman my?t?. Keskim??r?inen munam??r? on
noudattanut kohtalaisen hyvin kanalintukannassa tapahtuneita vuosienv?lisi?
muutoksia sek? pitk?aikaistrendi?. Vastaavaa yhteytt? ei sen sijaan ole
n?ht?viss? pesyekoossa. Etel?-Pohjanmaalla sit? vastoin pesyekoko noudatti
kanalintujen vuosivaihtelua kohtalaisen hyvin. Molemmilla tutkimusalueilla
kanahaukan lentopoikastuotanto laskettuna asuttua pes?? kohti on laskenut
selv?sti kanalintukannan taantuman my?t?.
Kanahaukan koko ja muoto n?ytt?? my?s muuttuneen viimeisen
40 vuoden aikana. T?m? koskee erityisesti vanhoja (=pesivi?) kanahaukkakoiraita,
jotka n?ytt?v?t pienentyneen ulkoisten mittojen (siiven pituus, ruumiin pituus)
perusteella. Toisaalta t?m? muutos ei ollut erityisen selv? luustomittojen
osalta. Vanhojen naaraiden koko on pysynyt ennallaan tai hieman suurentunut.
Muutos voisi johtua t?rkeimm?n ravinnon, mets?kanalintujen v?henemisest?.
Mets?kanalinnut ovat kanahaukan saaliina suurikokoisia ja ilmeisesti sen vuoksi
energiataloudellisesti edullisia saaliskohteista. Pienentynyt saaliin keskikoko
on voinut suosia pienikokoisia koiraita, jotka p??osin vastaavat haukkaperheen
ravinnonhankinnasta pesinn?n aikana. Pienikokoinen koiras lienee n?pp?r?mpi
saamaan kiinni pienikokoisia lintusaaliita. Vastaavasti naaraiden lienee
edullista pysytell? kookkaina, koska naaraiden kannalta merkitt?v?
talviravintosaalis j?nis on suurikokoinen.
Kanahaukka ei liene p??vastuussa kanalintukannan
pienenemisest?, koska sen kanta on laskenut l?hes samassa suhteessa kuin sen
p??saaliskin. Samoin kanalintujen osuus sen ravitsemuksessa on pienentynyt.
N?in ollen kokonaisuudessa kanahaukan kanalintuihin kohdistama saalistuspaine
pitk?ll? aika v?lill? ei liene kasvanut. Sit? vastoin kanahaukalla on voinut
aiemmin syklisten kanalintukantojen aikana olla merkitt?v?kin rooli aaltomaisen,
s??nn?llisen kannanvaihtelun muovaamisessa. Merkitt?vin teoreettinen peruste
t?lle on saalistajan, t?ss? tapauksessa kanahaukan, populaatiokoon viive
saaliskannassa tapahtuvaan muutokseen, mik? horjuttaa saaliskannan tasapainoa
ilmeten enemm?n tai v?hemm?n s??nn?llisin? kannanvaihteluaaltoina. T?llainen
tunnusomainen viive havaittiin Etel?-Pohjanmaan tutkimusalueen vuonna 1979
alkaneessa seurantasarjassa.
Miksi lintuemot voisivat
joskus suosia naaras- tai koiraspoikasia?
FT Toni Laaksonen (Turun
yliopisto, biologian laitos, toni.laaksonen@utu.fi)
Monille on matematiikan tunneilta tuttu
todenn?k?isyyslaskennan esimerkki, jossa syntyv?n lapsen sukupuoli m??r?ytyy
sattumanvaraisesti ”lanttia heitt?m?ll?”. Evoluutiobiologit ovat kuitenkin
pitk??n olleet kiinnostuneita tilanteista, joissa j?lkel?isen sukupuoli ei ehk?
m??r?ydyk??n t?ysin sattumanvaraisesti. Evoluutioteorian pohjalta voidaan
ennustaa, ett? emon kannattaisi vaihdella tuottamiensa j?lkel?isten sukupuolten
lukum??r?suhdetta tai eri sukupuolta oleviin j?lkel?isiin panostamansa hoivan
m??r?? silloin kuin ne ovat ”eriarvoisia” lis??ntymisarvoltaan. Yksinkertaistaen
voidaan sanoa, ett? emon kannattaisi panostaa enemm?n sen sukupuolen
j?lkel?isiin, jonka kautta sen geenit levi?v?t tehokkammin tuleviin sukupolviin.
Esimerkiksi hyv?kuntoinen saksanhirvinaaras tuottaa koirasvasoja, koska niist?
kasvaa isoja ja menestyksekk?it? koiraita, jotka saavat paljon j?lkel?isi? eri
naaraiden kanssa. Huonokuntoisten naaraiden sen sijaan kannattaa tuottaa
naaraita, koska niiden pienikokoiset koirasj?lkel?iset eiv?t saa lainkaan
paritteluja, kun taas naarasj?lkel?iset p??sev?t aina lis??ntym??n.
Viime vuosikymmenen aikana kehitetyt DNA-eroihin perustuvat
sukupuolen m??ritysmenetelm?t ovat mahdollistaneet lintupoikueiden
sukupuolijakaumien tutkimisen l?hes kaikilla lintulajeilla. Useat tutkijat ovat
raportoineet esimerkiksi naaraan kunnon, pesinn?n ajankohdan tai koiraan laadun
vaikuttavan naaraan tuottaman poikueen sukupuolijakaumaan. Yksitt?isten
tutkimusten tuloksia yhteen vet?neiss? ns. katsausartikkeleissa ei kuitenkaan ole
l?ydetty yhtenevi? tuloksia eri lajien tai populaatioiden v?lill?. Katsausten
tekij?t ovatkin kyseenalaistaneet lintupoikueiden sukupuolijakauman
ei-satunnaisen vaihtelun olemassaolon.
Toisaalta joidenkin yksitt?isten tutkimusten tulokset ovat
eritt?in vakuuttavia. Esityksess?ni esittelen lyhyesti muutaman tasokkaan
kokeellisen tutkimuksen, joiden tulosten mukaan naaraat vaihtelevat poikasten
sukupuolijakaumaa tilanteen mukaan. Seychellien kerttusen poikasen sukupuoli
n?ytt?? m??r?ytyv?n reviirin laadun ja pes?ll? olevien edellisvuotisten
”auttajapoikasten” m??r?n perusteella. Selk?lokkinaaraat tuottavat
hyv?kuntoisina koiraspoikasia mutta huonokuntoisina naaraspoikasia.
Sinitiaisnaaraat taas tuottavat koiraspoikasia pariuduttuaan komean, paljon
ultraviolettivaloa heijastavan, koiraan kanssa.
T?ll? hetkell? tutkijapiireiss? on eri n?kemyksi? siit?,
vaihtelevatko lintunaaraat tuottamansa poikueen sukupuolijakaumaa. Yhten?
ongelmana on se, ett? tutkijat saattavat julkaista havaitsemansa mielenkiintoisen
yhteyden sukupuolijakauman ja jonkun muun tekij?n v?lill?, ja keksiv?t ilmi?lle
j?rkev?lt? tuntuvan selityksen todentamatta, pit??k? selitys todella paikkansa.
Katsausartikkelien johtop??t?sten ongelmana taas on se, ett? kaikilla lajeilla
ei voi olettaakaan olevan sukupuolijakauman vaihtelua saman asian suhteen. Eri
lajit el?v?t erilaisissa olosuhteissa, joissa koiras- tai naaraspoikasten
tuottamisen mahdolliset hy?dyt tai haitat ovat erilaisia. Lis?ksi ymp?rist?n
ajallinen ja alueellinen vaihtelu tuo soppaan oman mausteensa.
Ymp?rist?n vaihtelun merkityksest? tulee hyv? esimerkki
l?helt?. Suomensel?n ahkerien rengastajien ansiosta olemme havainneet, ett?
aikaisin kev??ll? kuoriutuneilla tuulihaukan koiraspoikasilla on suhteellisesti
suurempi todenn?k?isyys pesi? yksivuotiaana kuin samaan aikaan tuotetuilla
naaraspoikasilla. Sama ilmi? on havaittu Hollannissa. Aikaisin pesiv?n naaraan
kannattaisi siten tuottaa koirasvoittoisia poikueita, kun taas my?h??n pesiv?n
kannattaisi tuottaa naarasvoittoisia poikueita. Hollannissa n?in n?ytt??kin
tapahtuvan, mutta Etel?-Pohjanmaan lakeuksilla ei. Syyn? t?h?n voi olla
lakeuksien kolmivuotinen myyr?sykli, joka aiheuttaa huomattavaa vuosien v?list?
vaihtelua pesinn?n ajankohtaan ja poikasten todenn?k?isyyteen pesi?
yksivuotiaana.&&&&&
Helmip?ll? menestyy
parhaiten vanhassa ja laajassa mets?ss?
Prof. Erkki Korpim?ki, Turun yliopisto, biologian laitos,
ekologian osasto ()
Helmip?ll?jen elinik?inen poikastuotto on sit?
parempi, mit? vanhempi ja laajempi niiden asuttama mets? on. Turun yliopiston
biologian laitoksen ekologian osastolla toimiva tutkimusryhm?ni on osoittanut
Etel?-Pohjanmaalta, Kauhavan& seudulta ker?tyll? pitk?aikaisaineistolla,& ett?
ihmisen toiminnan aiheuttamat muutokset maisemarakenteessa voivat vaikuttaa
el?inten elinkiertoon monella tavalla. Ensinn?kin metsiss? paikkalintuina
el?vien helmip?ll?koiraiden elinik?inen j?lkel?istuotto kasvaa, kun vanhan
mets?n osuus kasvaa niiden elinpiirill?. Toisaalta helmip?ll?jen elinik?inen
j?lkel?istuotto on sit? alhaisempi, mit? enemm?n niiden reviirill? on peltoa.
Pohjoisen havumets?vy?hykkeen mets?alueet ovat
muuttuneet huomattavasti maanviljelyn ja mets?talouden takia. Vaikka n?iden
muutosten vaikutukset el?inten lajim??riin ja lajiston koostumukseen tunnetaan
melko hyvin, on vain v?h?n tutkittua tietoa siit?, miten maisemarakenne
vaikuttaa eli?yksil?iden lis??ntymismenestykseen ja hengiss? s?ilymiseen.
Tutkimusryhm?ni uusi tulos helmip?ll?koiraiden paremmasta elinaikaisesta
j?lkel?istuotosta vanhoissa metsiss? selittyy sill?, ett? niiden pesim?kerrat
lis??ntyv?t, koska eloonj??vyys on parempi. Vanhat mets?t antavat
todenn?k?isesti nuoria metsi? paremman suojan isompia petolintuja, kuten
kanahaukkaa ja viirup?ll??, vastaan. Lis?ksi vanhojen metsien ravitovarat ovat
helpommin saatavissa talvella. Helmip?ll?jen v?h?inen elinik?inen
j?lkel?istuotto peltojen l?hell? olevilla elinpiireill? johtunee siit?, ett?
niiden poikastuotto romahtaa myyr?kantojen romahdusvuosina. T?h?n on
mahdollisena syyn? saalistusmaiden pinta-alan pieneneminen tai se, ett?
myyr?kantojen romahdus alkaa peltoalueilta. T?m?n tutkimuksen tulokset on yksi
esimerkki siit?, mit? ryhm?ni tutkijat ovat ”l?yt?neet” yli 20 vuotta
jatkuneissa petoja ja myyri? k?sitteleviss? tutkimuksissa Etel?-Pohjanmaalla.
Helmip?ll? ja tuulihaukka: vaihtelevan
ravintotilanteen ja ymp?rist?muutosten puristuksessa
Helmip?ll? ja tuulihaukka k?ytt?v?t
p??ravinnokseen myyri?, joiden kannat vaihtelevat Etel?-Pohjanmaalla kolmen
vuoden jaksoissa. Lis?ksi lumi suojaa myyri? talvella, joten tuulihaukat
muuttavat talveksi etel??n, mutta helmip?ll?t j??v?t pohjoiseen. Ne yritt?v?t
selvit? saalistamalla lumen pinnalle tulevia myyri? ja pikkulintuja. Tuulihaukka
on avomaan saalistaja, joten sen pesim?tiheyteen vaikuttavat myyrien
kannanvaihteluiden lis?ksi my?s pelloilla tapahtuvat muutokset. N?m? taas ovat
kiinte?ss? kohtalonyhteydess? valtion ja nykyisin EU:n harjoittamaan
maatalouspolitiikkaan. Helmip?ll?jen tuleva menestys taas on suuresti
riippuvainen mets?verouudistuksen muutosten aiheuttamasta suuresta
hakkuupaineesta Etel?- ja Keski-Suomen yksityismetsiss?.
Tuulihaukka ja etenkin helmip?ll? ovat sopeutuneet
jaksottaisiin myyrien kannanvaihteluihin varsin monipuolisesti. Koska
myyr?huippujen esiintymisess? on eriaikaisuutta esim. Keski- ja Pohjois-Suomen
v?lill?, molempien lajien nuoret yksil?t ja my?s aikuiset naaraat vaihtavat
pes?paikkaa laajalti (useita satoja km) l?hes vuodesta toiseen ravintotilanteen
mukaan. Sen sijaan p??osa vanhoista koiraista on paikkauskollisia pesitty??n
kerran elinpiirill?, jossa on riitt?v?sti tarjolla hyv?laatuisia pes?paikkoja.
Lintujen pesyekoko on yleens? aika perinn?llinen ominaisuus, mutta
helmip?ll?ill? pesyekoko on h?mm?stytt?v?n joustava ominaisuus: yksitt?iset
p?ll?naaraat kykenev?t muuttamaan munalukuaan (3-8) hyvin suuresti
ravintotilanteen mukaan. Sen sijaan tuulihaukkanaaraat eiv?t t?h?n kykene, vaan
munivat vuodesta toiseen l?hes samankokoisen pesyeen (yleens? 5-6 munaa).
Helmip?ll?jen pesyeiden esikoisen ja kuopuksen v?linen ik?ero on tavallisesti
noin yksi viikko ja jopa enemm?n, mik? mahdollistaa kivuttoman pesyekoon
v?hennyksen ravintotilanteen heikentyess? kesken pesinn?n esim. myyr?syklin
romahdusvaiheessa. Tuulihaukoilla vastaava ik?ero on vain 3-4 vrk.
Helmip?ll?koiraat my?skin ”ennustavat” myyr?kannan tulevan kehityksen
poikasaikana ja sen j?lkeen, mink? seurauksena ne sijoittavat j?lkel?isiins?
&enemm?n myyr?kannan nousu- kuin laskuvaiheessa. Nousussa p?ll?npoikasten
eloonj??vyys on yli kaksinkertainen laskuun verrattuna. Sen sijaan tuulihaukat
eiv?t pysty helmip?ll?ill? todettuun ”perhesuunnitteluun”, todenn?k?isesti
siksi, ett? ne ovat el?neet suuren osan kehityshistoriastaan alueilla, joissa
ravintovarat ovat melko vakaat.
Tiedett?& maailmalle
Tutkimusryhm? on tuottanut 20 vuoden aikana 180
kansainv?list? tieteellist? alkuper?isartikkelia, jotka on julkaistu maailman
kaikissa johtavissa luonnontieteen, biologian ja ekologian alan julkaisuissa.
N?iden artikkelien ja 15 tutkimusryhm?ss? v?itelleen tohtorin v?it?skirjojen
aineistot on ker?tty ja kokeet tehty p??osin Etel?-Pohjanmaalla (Kauhavalla,
Lapualla ja l?hiymp?rist?iss?). Aineistojen keruussa ovat my?s paikalliset
harrastajat avustaneet monin eri tavoin. Lis?ksi ainakin 11 nuorta ulkomaista
tohtoria tai v?it?skirjaa valmistelevaa tutkijaa on ty?skennellyt
tutkimusryhm?ss?. Tutkimusten tuloksista on kerrottu my?s n. 60 kansainv?lisess?
tieteellisess? kongressissa sek? ulkomaisissa yliopistoissa ja
tutkimuslaitoksissa viidell? mantereella.